Vilan Melauttajat -joukkueelle vuosi 2023 oli ensimmäinen Sulkavan soutu. Joukkueen laittoi pystyyn joukkueen kapteeni Walter Ilander, joka joutui hieman huijaamaan kavereitaan, jotta sai heidät mukaan isoon koitokseen kuninkuusmatkalle. Sulkavan soutu oli kuitenkin joukkueelle ikimuistoinen elämys, jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan.
Vilan Melauttajat sai alkunsa syksyllä 2022, kun kävin kaverini kanssa pyöräilemässä 240 kilometriä Turusta Porvooseen ilman minkäänlaista kokemusta pyöräilystä ja ilman kunnon varusteita. Kaveri kysyi, mitä seuraavaksi – olisiko se Sulkavan Suursoudut? Siltä istumalta perustin WhatsApp-ryhmän. Alkuun meitä oli viisi sälliä, ja siitä aloimme kerätä lisää porukkaa mukaan. Mukaan tuli opiskelukavereita ja heidän kavereitaan eri puolilta Etelä-Suomea. Ikähaarukka on noin 20-30 vuotta.
Aluksi monille Sulkavan soutu oli vain nimi, josta oltiin kuultu, mutta kukaan ei tiennyt tarkalleen, mistä oli kyse. Kun selvisi, että meillä on kirkkovene, johon tarvitaan 14 soutajaa ja perämies, niin kasassa oli lopulta 14 perämiestä – mutta vain minä itse soutajana. Kukaan ei ollut halukas soutamaan.
Pikkuhiljaa porukkaa alkoi kuitenkin löytyä myös airoihin, vaikka osa karsiutui pois kuultuaan, millainen rääkki on edessä. Lopulta onnistuin jollain tapaa huijaamaan itseni lisäksi 14 muuta tyyppiä mukaan. Perämieheksi valikoitui soutaja, joka oli loukannut itsensä harjoitteluvaiheessa.
Ensimmäinen soutumme Sulkavalla oli vuonna 2023. Ydinporukkamme on säilynyt melko samana, vaikka osa soutajista on vaihtunut vuosien varrella. Ensimmäisenä vuonna soudimme lauantain päivälähdössä, mutta auringonpaisteen sen tuomat haasteet saivat meidät päättämään, että perjantain iltalähtö sopisi meille paremmin. Siinä on myös kaksi päivää aikaa palautua ennen työviikkoa.
Fiilistelymielellä, mutta tavoitteellisesti
Tänä vuonna mukana on yksi uusi soutaja. Ennen ilmoittautumista en ihan tarkkaan kertonut hänelle, mitä soutu todellisuudessa on, ettei hän alkaisi perumaan. Mukana on myös ulkomaanvahvistus Itävallasta – hän souti kanssamme jo viime vuonna, eikä ollut koskaan sitä ennen kokeillut soutamista.
Vaikka soudamme kuninkuusmatkan, lähdemme matkaan fiilistelymielellä. Ensimmäisenä vuonna tavoitteemme oli soutaa alle kuudessa tunnissa – ja onnistuimme. Toisena vuonna tavoite oli alle 5,5 tuntia, mutta aikamme jäi jopa kaksi minuuttia edellisvuotta huonommaksi. Tänä vuonna se 5,5 tuntia ei ole enää tavoite, vaan päätös.
Porukkamme on melko urheilullinen, mutta juuri kukaan ei ole aiemmin soutanut. Ensimmäisenä vuonna järjestin meille mahdollisuuden kokeilla kirkkovenettä Porvoossa. Meistä vain kuusi pääsi paikalle, ja loput soutajat jouduimme haalimaan joukkueen ulkopuolelta. Se oli ainut harjoituksemme. Muuten olemme treenanneet sisäsoutulaitteilla ja oheisharjoittelulla.
Tiimityötä ja itsensä voittamista
Lähtötilanteessa jännitys on käsin kosketeltavaa – ja myös hieman ärsyttävää. Molemmat aiemmat lähtömme ovat olleet kaaottisia. Olemme meinanneet törmätä toisiin veneisiin. Kaikki antoivat ohjeita, mutta kukaan ei kuunnellut niitä. Emme vetäneet yhtä köyttä.
Kun vene lopulta pääsee vauhtiin, kyse on oman pään voittamisesta. Se kuusi tuntia koettelee kanttia. Ensimmäisellä kerralla meinasimme ajautua kiville. Lepistönselkä on ollut molempina vuosina tuskaa – tuntuu, ettei maisema vaihdu lainkaan.
Meidän porukalle rytmin ylläpitäminen on ollut elintärkeää. Koko joukkue on huutanut tahtia koko matkan ajan. Vaikka moni muu joukkue ei jaksaisi kuunnella jatkuvaa huutoa, meille se on kuitenkin ollut ainoa tapa pitää homma kasassa. Olemme kehittäneet myös omia huutoja, joilla nostamme tunnelmaa ja tsemppaamme toisiamme.
Soudun jälkeen kaikilla oli niin itsensä voittanut olo, että uskon, että se myös vaikutti siihen, että olemme halunneet tehdä tämän uudestaan. Se fiilis, kun soudamme stadionille ja yleisö kannustaa, on jotain aivan uskomatonta. Edelleen menee kylmät väreet, kun ajattelen sitä hetkeä.
Sulkavan soutu jättää lähtemättömän jäljen
Sulkavan soutu on meille paljon muutakin kuin vain kilpailu. Olemme varanneet ison mökin joka vuosi ja vietämme koko viikonlopun yhdessä. Perjantai on rauhoitettu valmistautumiselle ja nesteytykselle. Viime vuonna lauantaina soudun jälkeen kävimme koko päivän läpi edellispäivän soutua – niitä kaikkia pieniä hetkiä. Siinä ajassa aika oli jo kullannut muistot, vaikka kädet olivatkin ihan rakkuloilla ja saunakaljan joutui juomaan puuvillahanskat kädessä. Moni oli jo valmis lähtemään seuraavana vuonna uudestaan, vaikka heti soudun jälkeen vannoivat, ettei ikinä enää.
Sulkavan soutu ei ole pelkkää hampaat irvessä soutamista. Jos on päättänyt soutaa 60 kilometriä, sen pystyy tekemään ilman turhaa vakavuutta. Meillä ei ole täydellistä tekniikkaa, mutta intoa ja asennetta senkin edestä. Vaikka kaikki voimat on käytetty jo puolivälissä, olemme silti selviytyneet maaliin kunnialla.
Siksi suosittelen osallistumista Sulkavan Suursoutuihin ihan kaikille. Matkaa voi tehdä omalla tahdilla, eikä tarvitse olla huippukunnossa. Sulkavan soutu on eräänlainen meriitti – aivan kuten maratonin juokseminen tai vuoren huiputtaminen. Se, että päätät lähteä mukaan ja ylität itsesi, on jo itsessään voitto.
